Ilkka Helanterä, dosentti, nefrologian erikoislääkäri, HYKS Elinsiirto- ja maksakirurgia
Munuaissiirtojen määrä on viime vuosina lisääntynyt Suomessa, ja vuonna 2016 tehtiin ennätykselliset 262 munuaissiirtoa, mikä on väestöpohjaan kansainvälisestikin arvioiden nähden melko hyvä saavutus. Suurimpana syynä siirtojen lisääntymiseen on tehostunut aivokuolleiden luovuttajien tunnistaminen ja myös yhä iäkkäämpien aivokuolleiden henkilöiden hyväksyminen elinluovuttajaksi. Toisaalta myös siirteiden saajiksi hyväksytään yhä iäkkäämpiä potilaita, sillä esim. v. 2016 munuaissiirron saaneista potilaista 25 (10%) oli yli 70-vuotiaita. Munuaissiirron tulokset Suomessa ovat hyvät, 10 vuoden kuluttua siirrosta 80% potilaista on elossa ja 70% siirretyistä munuaisista toimii. Siirtojen määrän lisääntymisen myötä yhä useampi potilas pääsee munuaissiirtotoiminnan piiriin, ja sen seurauksena siirtoa odottavien määrä ei ole vähentynyt, vaan on jopa hieman kasvanut, ja tälläkin hetkellä yli 400 potilasta odottaa munuaissiirrettä aivokuolleelta luovuttajalta.
Siirtojen lisääntymisen myötä toimintaa HYKS elinsiirtoyksikössä on jouduttu tehostamaan; hoitoajat osastolla siirtoleikkauksen yhteydessä ovat vähentyneet aiemmin keskimääräisestä kolmesta viikosta nykyiseen keskimääräiseen kahteen viikkoon. Jos siirteen toiminta käynnistyy heti leikkauksen jälkeen ja potilas voi hyvin, potilaat siirtyvät jatkohoitoon omaan sairaalaan tavallisesti jo noin viikon kuluttua leikkauksesta. HUS-alueen potilaat kotiutuvat usein jopa tätä ennen. Aiempaa varhaisemman kotiutumisen jälkeen seuranta on tiivistä. Elinsiirtoyksikössä on käytössä päiväyksikkö, jossa HUS- alueen potilaiden alkuvaiheen kontrollien lisäksi järjestetään kauempaa tulevien potilaiden kontrollit, polikliiniset siirrebiopsiat sekä muut vuodelepoa vaativat toimenpiteet. Päiväyksikön toimintaa helpottaa Meilahden sairaalan vieressä käytössä oleva uusi potilashotelli, jossa kauempaa tulevat potilaat yöpyvät ennen ja tarvittaessa toimenpiteen jälkeenkin.
Aivokuolleilta luovuttajilta tehtävien siirtojen lisäksi tavoitteena on lisätä myös munuaissiirtojen määrää eläviltä luovuttajilta. Elävien luovuttajien määrä onkin lisääntynyt ja v. 2016 tehtiin jo 22 siirtoa elävältä luovuttajalta, kun aiemmin vuosittainen määrä on ollut vain 5-10 siirtoa. Elävien luovuttajien määrää tulisi kuitenkin edelleen lisätä, jotta yhä useampi potilas voisi saada munuaissiirteen mahdollisimman lyhyellä odotusajalla. Suomen kudoslakiin valmistellaan muutosta, joka sallisi yhä useamman läheisen toimimisen elävänä luovuttajana. Lisäksi Suomessakin on jo tehty v. 2017 ensimmäinen onnistunut veriryhmältään epäsopiva siirto, joka onnistui hyvin. Tätä toimintaa on myös tarkoitus kasvattaa lähivuosina.
(Munuais- ja haimakombisiirtojen) tulokset ovat hyviä, potilaista on elossa 97%, munuaissiirteistä toimii 97% ja haimoista toimii 94%, ja lähes kaikilla potilailla sokeritasapaino on normaali ilman insuliinia.
Haimansiirrot käynnistettiin Suomessa v. 2010, ja v. 2017 marraskuuhun mennessä siirtoja on tehty jo 95. Lähes kaikki siirrot ovat olleet samanaikaisia haima-munuaissiirtoja, jotka tehdään tyypin 1 diabetesta ja loppuvaiheen munuaistautia sairastaville potilaille. Lisäksi kaksi haimansiirtoa on tehty tyypin 1 diabeetikoille, jotka olivat jo aiemmin saaneet munuaissiirron. Tulokset ovat hyviä, potilaista on elossa 97%, munuaissiirteistä toimii 97% ja haimoista toimii 94%, ja lähes kaikilla potilailla sokeritasapaino on normaali ilman insuliinia. Leikkaukseen liittyy kuitenkin suurentunut riski komplikaatioille, ja yli 40% potilailla on ollut haimansiirron jälkeen jokin vähäistä merkittävämpi alkuvaiheen komplikaatio, kuten uusintaleikkaus tai merkittävä verenvuoto. Esitutkimusten tarkoituksena onkin varmistaa, että potilaan elimistö ja psyykkinen tilanne on riittävän hyvä kestämään pelkkää munuaissiirtoa suuremmat riskit ja rasitukset.
Munuaissiirroissa on siis paljon uusia tuulia viime vuosina, mutta tärkein asia ei ole muuttunut: jatkossakin munuaissiirtopotilaan ja siirtoa odottavan potilaan hoito perustuu tähänkin asti saumattomasti sujuneeseen yhteistyöhön potilaan oman sairaalan ja elinsiirtoyksikön välillä.
Musanomat 